Minusta on tullut niin erakko, etten voi sietää sitä kun joku tulee kotiini. En halua päästää tänne ketään, enkä koskaan kustu ihmisiä vierailemaan. Jotkut sukulaiseni ovat kuitenkin sellaisia, että he tulevat väkisin. Vaikka kuinka yrittäisin vältellä, tunkevat he joka tapauksessa tänne. Onneksi niin käy harvoin eivätkä vierailut kestä kauaa, koska ahdistun joka kerta ihan suunnattomasti. Kotini on minulle turvapaikka, jossa voin olla piilossa maailmalta, jossa kukaan ei näe minua eikä tuomitse käytöstäni. Se että tänne tulee muita, rikkoo tämän turvallisuuden tunteen ja oloni jää paljaaksi ja haavoittuvaksi. Ja sitten ahdistaa vielä kauan sen jälkeenkin kuin epätoivotut vieraat ovat lähteneet...

Kuulostaako ihan oudolta, vai onko muillakin tällaisia kokemuksia?

Hoitaja, jonka luona olen käynyt psyk. polilla vaihtaa työpaikkaa. Voisin jatkaa uuden ihmisen kanssa ja kertoa taas samat turhat asiat lapsuudestani ja nykyisestä surkeudesta, mikä ei johtaisi mihinkään. Joten minun kuulemma kannattaa nyt todellakin harkita mieluummin oikeaa terapiaa. Ei se hoitaja ollenkaan tajua miten kovasti minä yrtiän saada itseni tekemään jotain sen asian eteen. Hän on vakuuttunut etten minä vain ole tosissani. Minä en vain masennukseltani kykene etsimään itselleni terapeuttia ja sitoutumaan 2 kertaa viikossa 2 vuoden ajan tapahtuviin käynteihin, mutta jostain syystä se on muille mahdotonta käsittää... Miksen minä vain kuole pois? Kuluttamani varat voisi käyttää hyödyllisemmin. Miksei elämäänsä voi vain luovuttaa jollekin sitä kipeämmin tarvitsevalle? This makes no sense to me...

Yritän nyt katsoa ruokaa pitkin nenänvartta. Yritän päättää ettei ruoka saa hallita minua. Mieliteot ovat tosin joskus niin vahvoja, että todellisuudentaju katoaa, enkä enää hillitse itseäni. Mutta nyt kuitenkin taas yritän. Se on vain ruokaa. En tarvitse sitä. Ainakaan paljoa. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Haluaisin olla hiukan luiseva. En sairaalloisen laiha, mutta niin laiha, että luiden muodot erottuvat. Siihen minulla on piiiiitkä matka, mutta se on motivoiva tavoite. Haluan olla elegantintisti hoikka enkä rahvaanomaisen pullukka.

Kävin tänään äänestämässä. Se oli ensimmäinen kerta kun olen äänestänyt missään vaaleissa. Äänestin nuorta vihreää naista, koska haluaisin että päätöksiin olisi kunnassani vaikuttamassa omannäköiseni ehdokas, joka ajaa vahvasti ympäristöasiaa.

Minä en väitä itseäni muodikkaaksi tai tyylikkääksi. Vastustan itse asiassa pop-kulttuuria kaikissa ilmenemismuodoissan, olipa se tapa pukeutua tai bestseller-kirjallisuus. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos joku kertoo tavan takaa olevansa muodista kiinnostunut, kenkäfriikki, aina valmis ostamaan uusia hienoja vaatteita yms, täytyy tämän henkilön tarjota joitakin ulkonäöllisiä ominaisuuksia väitteidensä pohjaksi. Tällainen henkilö ei mielestäni saisi kulkea samoissa vaatteissa useita päiviä peräkkäin. Nämä vaatteet eivät puolestaan saisi olla tylsiä ja huonosti istuvia. Sama koskee väitteitä kenkäfriikkiydestä. Todellinen kenkäfriikki askeltaa samaan tahtiin uusimman kenkämuodin kanssa ja yleensä on vakuuttunut siitä ettei kenkien mukavuudella ole pienintäkään väliä silloin, kun ne vastaavat viimeisintä muotia ja esim. saavat sääret näyttämään pidemmiltä. Mutta voi minun vaatimatonta tyylitajuani! Se kiemurtelee tuskissaan, kun tämä (työkaveri ja) merkittävä muotihenkilö, tepastelee pitkin käytäviä vaappuvaa ankkakävelyään, usean sesongin vanhoissa, pitkäkärkisissä, kannasta avoimissa läpsöttimissään tai muissa vastaavissa! Ihan meinaan välillä kysyä että missä ne kehumasi upeat kenkäsi ja vaatteesi oikein ovat...

En ole ennen ollut yrityksessä jossa olisi ollut henkilöstöpäällikkö. Nyt olen töissä paikassa, jossa sellainen paitsi on ylipäätänsä olemassa, on myöskin erittäin kiinnostunut työstään, paneutuu innolla henkilöstön ongelmiin ja etsii aktiivisesti tapoja kehittää työntekijöiden edellytyksiä sujuvaan työntekoon. Mahtavaa siis. Hän on lisäksi helposti lähestyttävä, joten sain vaivatta kerrottua hankalasta työkaveristani ja toiveistani tilanteen edistymisestä. Nyt pitää vain odottaa että jotain saadaan todella aikaan.

*punaviiniä*

Miksi kukaan edes haluaa olla selvinpäin? Hiprakka on paljon iloisempi olotila.