Nanahime haastoi kertomaan blogini nimen alkuperän.

Kyseinen lausahdus ei ole minun keksimäni, mutta tuntui kovin omalta - juuri sellaiselta mitä voisin itsekin sanoa - ja jäi mieleen. Itseasiassa poimin sen country-laulajasta Dolly Partonista kertovasta dokumentista. Siinä kerrottiin hänen elämästään ja myös hänen kokemistaan vaikeista ajoista. Hän muisteli ajatelleensa silloin: "Commit suicide? Why - I'm waking up dead every morning anyway."

 

Tuli tähän pieni tauko - olin vanhempien luona muutaman päivän. Olisi siellä ollut kone, mutta oli niin paljon muuta tekemistä, kuten talon remontissa auttamista, että menin illalla suoraan nukkumaan. Niin kuin kaikki muutkin. Paitsi meidän iskä, joka veti vielä kännit ennen kuin meni nukkumaan/sammui.

Käytiin kuitenkin pari kertaa uimassa ja shoppailemaankin päästiin launataina. Mukaan tarttui muun muassa lakanoita, pippurimylly ja ylikalliita ihonhoitotuotteita. Kun menimme eilen merelle uimaan, ihmeteltiin ensin, mitähän ihme levää vedessä on - onko se sitä sinilevää vai jotain muuta. Uitiin kuitenkin vähän aikaa ja hiukan myöhemmin tuli huoltoporukka pystyttämään punaisia lappuja, ettei saisi uida, koska on erityisen paljon sinilevää. Että semmoista. Minusta tulee isona meribiologi.

Eilen oli kuudennetta päivää siellä, enkä enää viihtynyt, joten päätin lähteä takaisin kotiin. Olen tottunut olemaan yksin, se on helpompaa masentuneena. Ei tarvitse esittää mitään, voi antaa periksi uupumukselle, voi turruttaa itsensä alkoholilla...

Sain siis töistä muutaman päivän vapaata. Ensin minua ei haluttu päästä mihinkään, olin jo taas itkun partaalla silkasta vitutuksesta, kun juuri 3 viikon lomalta palannut toimistopäällikkömme sanoi, etten minä voi lähteä, koska pitää tuurata muita. Ihmiset ei millään halua tajuta, etten minä jaksa olla tuuramassa melkein kaikkia samaan aikaan ja vuorotellen. Pää hajoaa!