Onkohan onnea maailmassa rajallinen määrä, ja kaikki yrittävät kiskoa sitä suuntaansa, kuin liian pientä yhteistä peittoa kylmässä yössä? Kun toinen kiskaisee kunnolla ja saa vihdoinkin sekä varpaansa että nenänsä lämpimään, on toinen kokonaan kylmyyden armoilla. Samalla tavalla ehkä ei onneakaan riitä kaikille yhtä aikaa...