Huomenna lähden viikonlopuksi vanhempieni luokse, koska äidilläni on synttärit. Olen kammonnut tätä tapahtumaa koko viikon. Jokainen syömishäiriöstä kärsivä ymmärtää varmasti miten paljon ahdistusta liittyy sellaisiin perhetapahtumiin, jossa on useita ihmisiä juhlistamassa merkkipäivää ruoasta notkuvan pöydän ääressä. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Toisaalta ei voi olla syömättä, koska kaikki oudoksuisivat sitä, kyselisivät tyhmiä ja yrittäisivät pakottaa syömään. Ja sitä ruokaa tekee NIIN PALJON mieli!… Mutta toisaalta, jos syö, syyllisyys iskee ja alkaa ahdistaa niin paljon ettei kestä olla. Näiden hienojen vaihtoehtojen välillä on aika mahdotonta tasapainoilla. Se ruokapuoli pelottaa jo valmiiksi… Vaikka mitä tekisi, jää joka tapauksessa paha olo.

Lisäksi tämä masennus on taas niin pahana... En millään jaksaisi kahta päivää putkeen hymyillä ja esittää reipasta. Tunnen itseni äärettömän rumaksi ja surkeaksi, en haluaisi katsoa ihmisiä silmiin, enkä halua että kukaan näkisi minua. Haluaisin vain piiloutua jonnekin, missä kukaan ei näkisi rumuuttani. Tällaisessa mielentilassa pitäisi sitten olla isossa ihmisporukassa, jutella ystävällisesti, nauraa ei-niin-hauskoille vitseille ja vaikuttaa ylipäätään terveeltä ja normaalilta...

Olisipa tämä viikonloppu jo ohi! Tahtoo pois!