Peruin tänään taas sen psyk.hoitajani luona käynnin. Menen joku toinen päivä... Käynnit siellä on ihan turhia, ei se kuitenkaan ole mitään terapiaa, vaan käyn siellä kertomassa lyhyesti kuulumiset kerran kuukaudessa. Kai sillä on tarkoitus seurata vähän minun vointiani kaiken varalta, mutta eipä tuollainen "hoitosuhde" rohkaise avautumaan. Miten sitä voisi kertoa todellisen olonsa ihmiselle jonka näkee muutaman viikon välein n. puoli tuntia kerrallaan? Varsinkin kun joutuu muutoin käyttämään kaikki voimansa salatakseen sen todellisen olonsa...

Minun pitää löytää se terpeutti ja yrittää järjestää itselleni oikea terapia. Se tuntuu suurin piirtein yhtä mahdottomalta kuin pyrkiminen presidentiksi. Minun on todella vaikeaa olla tekemisissä ihmisten kanssa nykyään. Laitan päälle hymyilevän kuoren ja varon puhumasta mistään henkilökohtaisista asioista, jotten vain murtuisi. Se, että alkaisi soitella eri psykiatreille ja pyydellä ottamaan vastaan, olisi itsensä asettamista erittäin haavoittuvaan asemaan. Se olisi heikkouden ja huonommuuden suoraa näyttämistä täysin vieraille ihmisille. En pysty nyt sellaiseen.