Minun pääni tuntuu siis siltä, kuin se olisi ahdettu täyteen pumpulia. Se on raskas eikvätkä ajatukset liiku mihinkään. Ne ovat vain jämähtäneet jonnekin synapsien välille, kuin autot pahassa ruuhkassa. Mahtaako kukaan ymmärtää mitä minä yritän selittää? Tuskin...

Eihän pumpulipää olisi muuten niin paha, mutta kun perjantaina on iso paha tentti, johon on liikaa materiaalia, enkä minä ole vielä valmistautunut kunnolla. Tämän pään kanssa ei nyt ole pienintäkään toivoa, että saisin jotain hyödyllistä informaatiota ympättyä kaiken sen pumpulin keskelle. *jumitus*

Harmittaa nyt, etten osaa muokata blogin ulkoasua. Huomasin juuri että kommenttiboksi on ihan naurettavan pieni, enkä tiedä yhtään mitä sille voisi tehdä. (yritin kyllä katsoa miten sivupohjaa muokataan, mutta minun pitäisi ensin opetella koko sydeemi alusta asti, koska en yhtään ymmärrä sen toimintaperiaatetta. Tietokoneet ovat kaiken lisäksi minua vastaan jostain oudosta syystä. Täytyy olla kyse jostain maailmanlajuisesta salaliitosta, jonka tavoitteena on estää ihmisiä pärjäämästi koneiden kanssa. Ehkä kyseessä on jokin supertietokone, joka ei halua että ihmiset tietävät liikaa ja siksi vain harvat ja valitut osaavat käsitellä koneita oikein.)

Juu, niin sen täytyy olla.

Ja asiasta kuivausrumpuun. Ahdistelu on ahdistavaa!! Minussa roikkuu kiinni eräs tapaus, jolla on jo nainen. Olen tehnyt (useaan kertaan!) selväksi, ettei varatut miehet kiinnosta, mutta ei sillä vain ole mitään vaikutusta. Yrittely, vihjailu yms jatkuu... Välillä oloni menee jo ihan tosi epämukavaksi, kun en tiedä mitä sanoa, kun en pysty suoraan käskemään painumaan helvettiin. Ja kun ollaan töissäkin viereisissä tiloissa, olisi se aika kiusallista... Ääh, en tiedä mitä pitäisi tehdä.