Idiootti. Minä siis. Olen maailman rumin ihminen. Lihava sika. Minun täytyy laihtua viitisen kiloa, jotta voin todeta s-koon alkavan roikkua päälläni. Minulla on pikkuruiset siansilmät ja valtavan iso nenä. Olen siis ruma. Vyötärölläni on läskimakkara ja reisissäni on selluliittia. Inhoan ulkonäköäni. Sisäisesti en ole yhtään sen parempi. Olen valtavan tylsä, en ole pitkään aikaan jaksanut käydä missään ihmisten ilmoilla. Istun vain kotona ja mökötän maailmalle. Lisäksi olen tyhmempi kuin vasemman jalan saapas. En ole tuntemiani ihmisiä tyhmempiä, mutten tarpeeksi älykäs kelvatakseni itselleni. Arvostelen liikaa itseäni ja muita. Odotan täydellisyyttä, jota kukaan ei koskaan saavuta ja petyn joka kerta. En osaa käsitellä pettymyksiä, pahimillaan pettymykset saavat minut käyttäytymään itsetuhoisesti. Olen siis itsetuhoinenkin. Arpia on pitkin kroppaa. Typerä teiniangsti. Häpeän itseäni. Häpeän sitä vaikutelmaa jonka ihmiset saavat minusta. He näkevät typerän rumiluksen. Hävettää olla tällainen. 

I feel líke, I feel like... Tunnen painetta, tunnen etten suorita velvollisuuttani, kun en yritä tappaa itseäni. Minun pitää kuolla.