Vietin viikon Italiassa. Olimme lomalla äitini ja pikkusiskoni kanssa. Ihan mukavaa... Oma kaupunkimme oli aivan pieni ja tylsähkö mutta kävimme sentään Venetsiassa. Se on niitä juttuja mitä elämänsä aikana pitää kokea...

Innostuin liikaa viimeksi, en minä tule sen paremmin äidin kanssa toimeen kuin ennenkään. Minulle sopii hyvin se, että käyn siellä viikon parin välein viikonloppuna. Tämä viikko Italiassa, kun olin äidin seurassa koko ajan oli vähän liikaa. Loppupuolella lomaa kaipasin jo todella paljon yksinoloani. Siellä ei voinut tehdä mitään yksin - äiti ja sisko halusivat tehdä aina kaiken yhdessä.

Päätin erota työpaikaltani. Päätin sen viikko sitten ja vähän aikaa suorastaan leijuin ilmassa - niin hyvältä se tuntui. Nyt se mahtava olo on jo ohi enkä tiedä miten tästä eteenpäin. Tuntuu että heti pitäisi teitää mihin suuntaan jatkaa tästä, että tulevaisuuden pitää olla suunniteltu. Ihan kuin olisin jotenkin huono kun en tiedä mitä seuraavaksi tekisin. Nykyisin arvostetaan niitä ihmisiä jotka pyrkivät määrätietoisesti eteenpäin; kukaan ei kunnioita sellaista joka vain jättää työpaikkansa ja jää istumaan tyhjän päälle... Ei kai tässä mikään kiire ole... Pitää katsoa saanko itse selvitettyä mitä todella haluan. En tiedä... Olen ihan hukassa nyt...