Sain mentyä töihin tänään - JEE, hyvä minä! (huom. sarkasmia) Oli se ihan ok. Parasta oli etten ottanut mitään eväitä mukaan, enkä siis syönyt mitään. En edes tuntenut sen kummemmin nälkää. Nyt kotiin tultuani söin pari porkkanaa ja omenan. Jatkan eilisen punaviinin juomista <3

Ainoa epämiellyttävä asia töissä oli se, että miehet tuijottivat kaula-aukkooni. Ällöä. Ei tarvtse kuin vähän paljastavampi paita laittaa, niin heti puhutaan tisseille itseni sijaan.

Minulla on nyt n. 4 kiloa laihdutettavana... Se kuulostaa varmaan aika vähältä, mutta minun kokoiselle ihmiselle se tarkoittaa kuukausien nälkää vastaan taistelemista ja herkkujen välttämistä. Olen kateelliinen anorektikoille heidän kyvystään olla syömättä. Muutaman päivän paasto tekisi minulle todella hyvää. Mutta ei, syöppönä minä vain ahmin ja ahmin. No ei, hyvällä mallilla minunkin syömishäiriöni on. Nyt jo joudun paniikkiin, jos minun täytyy syödä muiden seurassa. Ihmiset alkaisivat epäillä, jos heidän nähtensä olisin syömättä tai söisin vain vähän salaattia samalla kun toiset vetää kunnon ateriaa, joten tilanne on todella ahdistava: paljastanko että syömistavoissani on jotain vikaa vai syönkö mieluummin jotain lihottavaa. Syöminen ei haittaisi jos pääsisi oksentamaan, muttei se useinkaan onnistu huomaamattomasti ihmisten ilmoilla.