Otsikkona päivän ajatelma eräältä ahdistelevalta työkaverilta. Minua inhottaa se, millainen hän on minua kohtaan. Ällöttävä limanuljaska. Vaikka muiden kanssa hän käyttäytyy ihan normaalisti.

Toinen jätkä töistä yrittää kovasti kutsua itsensä luokseni illaksi tai vaikka koko yöksi. Minä en ole edes pahemmin puhunut hänelle viime aikoina, mutta hän ei luovuta. Yritys on kova. Ihmetyttää vain miten hän selittäisi minun luonani vietetyn yön tyttöystävälleen.

Edit. Elämäni on uskomattoman tyhjää. Uskomattoman, koska kukaan ei ole näin turha eikä kukaan uskoisi että todella elän näin. Olen päivän töissä ja illalla istun kotona tuijottaen telkkaria. Ei mitään muuta. Siinä koko elämäni. En edes halua tehdä mitään. Olen liian väsynyt, liian masentunut. Ei elämänhalua, ei energiaa. Vain ainaista väsymystä ja kuoleman odottelua.