Huh, ei onneksi ole niin kamala olo! Heikkous ja väsymys vaan pysyvät, tarvitsen kai ainakin viikon rentoutumistäytteistä lomaa, ennen kuin tunnen oloni levänneeksi. Pää ei kuitenkaan tunnu enää niin järkyttävältä. Pystyin jopa käymään kaupassa ja syömään jotain. Eilen oli niinkin kiva tilanne, ettei kotona ollut yhtään mitään syötävää, ja pisin matka johon kykenin oli vessaan ja takaisin sänkyyn, puhumattakaan että lähtisin ostamaan ruokaa.

Eilinen syömättömyys sai painoni tippumaan ennennäkemättömästi. Tuloksena on, ettei mahani enää näytä siltä, kuin olisin raskaana. BMI 18,4 ja 2 kiloa pudotettavana enää.

Huominen työpäivä hirvittää. Paha olo jo valmiiksi...

P.S. Miksi nuo kutojat neuloo villasukkaa kuin tuhatjalat ennen jääkautta?! Toiseksi suosituin on jonkinlainen kolmiohuivi. Niitä pitää olla noin tusina/kutoja. Kolmanneksi tulee bolero. Siinä viehättää ilmeisesti asusteen lyhyys - sellaisesta on paljon vähemmän vaivaa kuin kokonaisesta villatakista...

Phöh! Löysin yhden blogin, jota ylläpitää varatun miehen kanssa seurusteleva nainen. Hän tuohtuneena puolusteli kuinka ei ole mikään perheenrikkoja, koska mieshän se haluaa vaimonsa jättää yms yms yms... Alkoi hymyilyttää -> pitäisiköhän minunkin alkaa murehtia olevani perheenrikkoja tai jokin vastaava? Minuun ihastuvat miehet tuntuvat nimittäin poikkeuksetta olevan varattuja. Jonkun heistä olen päästänyt sänkyynikin (sen jälkeen kun se joku on tehnyt kaikkensa päästäkseen sinne ainakin kuukausien ajan). En tosin ole kokenut sen kummempia tunnontuskia. En sitten millään pysty tuntemaan syyllisyyttä miesten uskottomuudesta.