Noh, kestipä työtöntä elämää jopa 4 kokonaista päivää! Nimittäin jo toisena päivänä kutsuttiin työhaastatteluun erääseen suurehkoon saman alan kansainväliseen yritykseen ja kolmantena päivänä olinkin jo haastateltavana. En tiedä, oliko paikalle muita hakijoita, mutta minusta innostuttiin niin paljon että pyydettiin aloittamaan työt saman tien. Eilen ja tänään olen jo ollut uusissa töissä.

En tiedä vielä oliko päätös aloittaa uudessa paikassa oikea. Halusinhan kokonaan eroon tästä alasta vähäksi aikaa ja miettiä mikä kiinnostaisi todella. Eropäätökseni jälkeen iski kuitenkin niin valtava ahdistus ja epätoivo säännöllisen tulonlähteen ja työpaikan yhtenä elämän kiintopisteistä menetyksen vuoksi että olin hyvin iloinen kun uusi paikka löytyi näinkin nopeasti. Ehkä ahdistus yms. olisivat muutamassa päivässä/viikossa menneet ohitse, olisin pystynyt ajattelemaan taas selkeästi ja keksinyt mitä oikeasti haluaisin tehdä. Mutta jotenkin ajattelin ettei mahdollisuuteen saa olla tarttumatta ja aloitin heti uudessa paikassa. Eihän sitä tiedä mitä hyvää uusi työpaikka tuo ellei sitä kokeile.

Toisena syynä jatkaa heti samalla alalla oli kesken jäänyt koulutukseni. Minähän olen tradenomiksi opiskelussa jo niin pitkällä että tutkinnon suorittamiseksi täytyy kirjoittaa enää lopputyö. Toisaalta opiskellessani huomasin ettei liiketalous ole oikein minun alaani, mutta toisaalta se on sääli jättää kesken enää tässä vaiheessa. Lopputyö jäi kirjoittamatta, koska en saanut työpaikaltani sopivaa aihetta (ja masennus esti panostamasta varsinaisesti asiaan). Päättelin tätä työtarjousta miettiessäni että sieltä se aihe ehkä löytyisi ja saisin vihdoinkin opintoni vietyä päätökseensä.