olo on kuin kuoleman kielissä. ensinnäkin on karseat lääkkeenvaihdosta johtuvat vieroitusoireet: oksettaa, pyörryttää, pää tuntuu suurin piirtein samalta kuin pahimman luokan krapulan aikana. efexorin lopettamisen takia "sähköiskut". lisäksi tuntuu kuin tietoisuus katkeaisi välillä ja palaisi inhottavalla suhinalla takaisin.

toiseksi olen ilmeisesti hommannut itselleni jonkinlaisen burnoutin. viimeisen parin viikon ajan työpäivät ovat olleet 12-14 tuntisia ja ihan liian täynnä stressiä. en ole ehtinyt syödä tai nukkua kunnolla.

lyhyesti sanottuna on aivan kamala olo. en ole tänään päässyt sängystä ulos. olen nukkunut melkein koko päivän ja nähnyt epämääräisi painajaisia. heikkoutta, voimattomuutta. olisin hyvin kiitollinen jos joku ampuisi minut. kuolema olisi tervetulleempi kuin tämä olo.

___________________________________________________________________

Edit. Äiti soitti. Valitti kuinka huonosti hänellä on asiat, kun hän ei jaksa kun isäpuolen lapset on siellä muutaman päivän. Tosiasiassa he ovat mukavia, ja viettävät vain aikaa isänsä kanssa. Äitini saa vaikka nukkua koko sen ajan tai lähteä jonnekin muualle tai ihan mitä vain, ei häneltä mitään siellä vaadita. Siskopuoleni on kokki, joten hän tekee ruoatkin. Kaikki on mukamas äidillä niin huonosti kun hän ei yhtään pidä äsken ostamastaan talosta koska isäpuoli "pakotti" ostamaan sen. (Halvalla saatu siisti talonen metsän reunassa ja mahtavalla pihalla) Voivotteli ja valitti ja surkutteli kurjaa kohtaloaan. Tietäisi, saatana, millainen olo mulla on. Haistakoon...