Aloitan siis blogini. Koska päiväkirjan pito on mukavaa, eikä käsin kirjoittaminen innosta. Siispä tänne kirjaan valitukseni.

Yritän parhaillaan turruttaa tunteeni ja tuskani alkoholilla. Ei se yleensä edes onnistu, mutta yrittänyttä ei laiteta. Lempisanontojani on "Se nauraa parhaiten, jolla on vahvin lääkitys". Oma lääkitykseni ei selvästikään ole kohdallaan. Syön rauhoittavia ja piristäviä ja silti vihaan itseäni, elämääni ja olen suurimman osaa ajasta ahdistunut.

Hienosti alkaa tämäkin... Mutta joka tapauksessa... Tämä blogi tulee siis tulee olemaan teiniangstia täynnä, vaikken olekaan enää teini. Muuten vain avuton ja kokematon.