Viikonloppu siis. Tai no, tokihan minä olin ahdistunut syömisestä ja välillä oli todella vaikeaa pysyä tasaisen hyvätuulisen tuntuisena, mutta en kuitenkaan uponnut ihan pohjamutiin. Inhottavinta oli isän ryypiskely. Lauantai-iltana se ei vielä häirinnyt, koska kaikki olivat juhlan kunniaksi ottaneet vähän viiniä tms. Kukaan ei kuitenkaan enää sunnuntaina juonut, mutta meidän isä aloitti vodkan/viskin kittaamisen heti aamusta. Hänen horjahtelunsa oli noloa, kun oli vieraitakin, ja lisäksi hänen juttunsa muuttuvat aina vihamielisiksi ja ärsyttäviksi kun hän ottaa liikaa. Joten hänen seurassaan olisi ollut inhottavaa olla vaikkei juhlavieraita olisikaan ollut paikalla.