Kiitos Annille kauniista kommentista:
"voi vitsi.. sun tekstit vois olla suoraan yhen mun kaverin ajatuksia. Tahtoisin auttaa häntä, mutten tiedä kuinka.. toivottavasti sinulla on sellaisia henkilöitä elämässä, jotka ottavat välillä kädestä ja nostavat takaisin ylös jostain sieltä missä kaikki tuntuu kaatuvan päälle.. muista, että ympärilläsi olevat kärsivät myös, mutta se ei ole sinun vikasi.. tilanteen voi muuttaa, se on raskasta ja vaikeaa, mutta se on takuulla sen arvoista!"
 
Uskon, että sinulla on vaikeaa, kun yrität tukea syömishäiriöistä ystävää. Olen itsekin monta kertaa törmännyt siihen, että tärkeä ihminen painii sellaisten mielenterveyongelmien kanssa, joille en voi yhtään mitään. Jos tällainen ihminen saa ammattiapua, hänestä ei tarvitse olla ihan niin huolissaan. Mutta jos hän on yksinään ongelmiensa kanssa, tilanne on hankala...
 
Eipä siinä voi paljon muuta, kuin osoittaa, että on aina käytettävissä, jos toisella on tarvetta ystävän seuralle ja vakuuttaa, että välittää vaikka mitä tapahtuisi. Ystäväsi on onnekas jos tietää että olet aina tukena.
 
Minulla oli sellainen ystävä. Mutta hän ei enää jaksa pitää minuun yhteyttä, koska minä oman tunnevammaisuuteni vuoksi hajotin suhteemme. Nyt olen yksin itseni kanssa. Enkä edes ole kovin hyvää seuraa.