Hoitaja, jonka luona olen käynyt psyk. polilla vaihtaa työpaikkaa. Voisin jatkaa uuden ihmisen kanssa ja kertoa taas samat turhat asiat lapsuudestani ja nykyisestä surkeudesta, mikä ei johtaisi mihinkään. Joten minun kuulemma kannattaa nyt todellakin harkita mieluummin oikeaa terapiaa. Ei se hoitaja ollenkaan tajua miten kovasti minä yrtiän saada itseni tekemään jotain sen asian eteen. Hän on vakuuttunut etten minä vain ole tosissani. Minä en vain masennukseltani kykene etsimään itselleni terapeuttia ja sitoutumaan 2 kertaa viikossa 2 vuoden ajan tapahtuviin käynteihin, mutta jostain syystä se on muille mahdotonta käsittää... Miksen minä vain kuole pois? Kuluttamani varat voisi käyttää hyödyllisemmin. Miksei elämäänsä voi vain luovuttaa jollekin sitä kipeämmin tarvitsevalle? This makes no sense to me...