Nukuttaa ihan koko ajan. Nukkuessakin.

Viikolla pitäisi olla töissä ja viikonloppuisin lähteä auttamaan vanhempia taloremontissa. Tuntuu vähän liian rankalta. Olen töiden jälkeen iltaisin ihan poikki, joten viikonloput on sitä aikaa kun lepäilen ja "lataan akkuja". Nyt kun pitää aina viikonlopuksi mennä 200 km:n päähän riehumaan talon korjaustöihin, en oikein ehdi palautua. Väsyttää, väsyttää ja väsyttää.

Noh, sitähän sanotaan, että kuolema korjaa väsymyksen...

Mietityttää, onko meidän pomo nyt kovin vihainen minulle. Hän soitti minulle kun olin jo kotona ja sanoi unohtaneensa että meillä olisikin kokous kehitysporukan kanssa. Hän haluaisi että minä osallistuisin ja niin pois päin. Itse en enää päässyt paikalle, joten muistutin että töihin jäi vielä eräs työkaverini joka olisi paras kertomaan mitä uudelta sovellukselta vaaditaan, koska hän käyttäisi sitä eniten. Tarkoitin tietenkin että hän voisi tänään osallistua kokoukseen ja minä tulisin mukaan huomisesta lähtien. Pomo kuitenkin vain tiuskasi siihen, että "Hei, et sinä tuolla tavalla voi yrittää paeta vastuuta!". Vitutus nousi heti valtavaksi ja vastasin itsekin aika vihaiseen äänensävyyn etten tosiankaan mitään pakene yms...

Minua loukkasi aika paljon hänen kommenttinsa, koska olen jo pitkään ollut mukana kaikissa kehitysprojekteissa ja tehnyt aina parhaani niissä. Siksi otin aika henkilökohtaisesti tämän tapauksen. Onneksi pomo sietää kuitenkin minulta aika paljon, en ole muiden oikeastaan kuullutkaan puhuttelevan häntä yhtä tuttavallisesti kuin minä... Huomenna sen sitten näkee, tuleeko läksytys.

Murr, nukuin juuri tunnin päikkärit, enkä yhtään piristynyt. Pitäisi mennä suihkuun ja pesemään hiukset, mutta näinkin pieni asia tuntuu mahdottoman raskaalta. En jaksa tällaista elämää.