Paino ei suostu tippumaan ollenkaan, vaan on jämähtänyt paikoilleen. Pitäisi kai tehdä jotain radikaalimpaa, pieni paasto, jokin puhdistuskuuri tms. Pitäisi herätellä elimistöä. Eikä se paino nyt ole edes pääasia, vaan se, että mahani on ihan pallo. Ihmiset alkaa kohta epäillä että olen raskaana. Voi itku! En viihdy ollenkaan kropassani... Se on ruma ja häpeän sitä.

Ai niin, minähän tilasin eilen netistä jotain laihdutusrohtoja. Ei ne varmaan tee paljon mitään, olivat jotain luontaistuotekaupan luonnonluomuyrttiuutehömppää. On kai sekin parempi kuin se, etten tee mitään ja vain valitan miten läski olen...

On taas ihan voimaton olo. Toivoin että olisin energisempi näin vapaapäivänä; jaksaisin käydä lenkillä tai ylipäätänsä tehdä jotain. Mutta ei tästä tule taaskaan mitään. Pakotin itseni vähän siivoamaan, koska ajattelin että siitä se lähtisi.. Ei. Liikkuminen ja ajatteleminen on jotenkin tuskaista. Mieluummin vain makaisin paikoillani ajattelematta mitään. Kaikki tekeminen tuntuu täysin turhalta. En minä jaksa aina pakottaa itseäni joka asiaan. Ei elämän kuulu olla tällaista väsymyksen ja turhuuden tunteen alle luhistumista.

Minulle kasvaa kai kohta kyttyrä, koska en ole viikkoihin jaksanut oikaista selkääni vaan kuljen hartiat lytyssä ja katse maassa. Miksei tämä voi vielä olla ohi?!...