Ulkona on tosiaan harmaata. Eikä mielialakaan ole sen valoisampi. Olo on apaattinen, mikään ei innosta, tekisi mieli vain käpertyä johonkin pimeään nurkkaan. Kaikki ahdistaa. Haluaisin päästä pakoon maailmaa. En halua olla olemassa. Elämäni tuntuu täysin merkityksettömältä...

Tajusin juuri että minulla olisi tunti sitten ollut tapaaminen psykiatrisen hoitajan kanssa. Miten ihmeessä se katosi ihan kokonaan minun päästäni?? En tajua...

Tuntuu etten saa ajatuksistani oikein kiinni. Pieniä pätkiä ja välähdyksiä vilisee päässä, mutta mikään ei tule ulottivilleni. Myös ympäröivä maailma tuntuu pakenevan otettani. Kaikki on jotenkin etäistä ja epämääräistä.

Haluan pois.